Olin keväällä 1976 ensimmäisen (tyttärieni
nimissä olevan) samojedin kanssa
Joensuun koiranäyttelyssä. Tapasin siellä lapinkoiran,joka oli ainoa
yksilö siellä. Mutta olemus oli niin vaikuttava,että päätin: Minulla on
vielä joskus tuollainen!. Jo samana syksynä haimme Peski-kennelistä
Tassusen eli Tassun. Kun 1979 keväällä haimme Ivalosta Aarnipuroilta
Kiddanasten ja pari vuotta myöhemmin heiltä vielä Nilan, olikin
lapinkoiraharrastukseni täydessä vauhdissa!.
Kennelnimeni - Staalon - myönnettiin 7.3.1977. Sana "staalo" liittyy saamelaiseen
mytologiaan, se on suuri haltia. Ensimmäinen lapinkoirapentueeni syntyi
18.7.1978. Samojedeja meillä oli yhtäjaksoisesti 20 vuotta - näitä kasvatin 7
pentuetta. Eurasier-mamma Essi tuli meille Ranskasta vuonna 1989 ja oli tuolloin
5. Suomeen tuotu yksilö rotuaan. Essillä on ollut 3 pentuetta.
Uusimpana tulokkaana on kessu-tyttö Lippe. Kuitenkin suomenlapinkoira
tulee aina olemaan päärotuni. Vuolasvirta-palkintoon oikeuttavat pisteet
kasvattamillani suomenlapinkoirilla tulivat täyteen syksyllä -99.
